haluan pois täältä. Ikinä ei ole ahdistanut niin paljoa tämä pikku tuppukylä ja ihmiset täällä. Kyllästyttää vaan nämä liian pienet piirit, ja se että ihmiset, joita luulee kavereiksi juoruaa selän takana. Kyllästyttää, että täällä ihmisillä ei ole omaa elämää, joten täytyy puuttua toisten elämään. Kyllästyttää, että se jota luulee melkeimpä parhaaksi kaveriksi, sanoo asioita joita ystävälle ei sanota. Haluan vain oikeasti pois.

Koulu, koti, kaikki. Miten voikaan haluta näin paljon pois paikasta, jossa on ollut koko ikänsä. Ja ennenkaikkea pois ihmisten luota, joiden kanssa on ollut koko ikänsä. Syksyllä, kun tulee lähtö sitten tosissaan toiselle puolelle suomea niin toivottavasti sitten on vielä sama fiilis.

Ponin kuolemasta on nyt jo kauan, mutta ikävä on silti suuri. Ehkä olen vain liian herkkä? Menen huomena tallille pitkästä aikaa, ja nyt jo surettaa. Tuli tänään niin paljon hyviä muistoja mieleen mun ja ponin yhteisestä taipaleesta, kun katsoin kuvia meistä.

 Lähden kesällä myös Englantiin kolmeksi viikoksi kielikurssille ystäväni kanssa, ja odotan sitä paljon. Pian meille tulee myös viikoksi itävaltalainen ystäväni. Joten eiköhän tämäkin ala tästä kirkastua. (:

toivon todella että nauttisin näistä viimeisistä kuukausista täällä. kotona.