ompas todellakin pitkä aika siitä kun olen viimeksi tänne kirjotellut. On muka ollut niin paljon kaikkea tekemistä, vaikken oikeasti ole tehnyt mitään. En saanut kesätöitä, mutta pääsin siihen kouluun jonka ensimmäiseksi valitsinkin. Pelottaa jo valmiiksi omilleen muutto, ja opiskelut täysin vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa. Toisaalta myös helpottaa, että saa aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, eikä kukaan muistele menneitä. Ja pääseehän sitä aina käymään kotona, ja katsomaan "vanhoja" kavereita, jotka toivon mukaan säilyvät. Ja parin viikon päästä lähdenkin jo kolmeksi viikoksi ulkomaille, joten se muutto taitaa olla jo ihan kohta edessä, kun tämä aika nyt näyttää menevän niin nopeasti.

Olen ihan koukkuuntunut, aivan totaalisesti Stephenie Meyerin Twilight-sarjaan, josta en ole tosin vielä lukenut kuin Houkutuksen ja Uudenkuun, mutta tilasin juuri Eclipsen (+ New Moonin, oli pakko kun oli niin halpa ;) ja odotan innolla että saan Eclipsen luettua, ja sitten "kohtahan" tuleekin jo Breaking Downkin. Ja sitten tulee Twilight leffaki joulukuussa, ja Edwardin versio Twilight:ista, Midnight Sun. Voisin kertoa näistä kirjoista vaikka koko yön, vain todetakseni että todella olen koukkuuntunut.

Tämä kesäloman alku on mennyt niin nopeaa, ettei ole ehtinyt edes kunnolla kaivata nuita ihmisiä, joitten kanssa on viettänyt yhdeksän vuotta koulussa, mutta tiedän että se kaipaus iskee sitten taas kun pitäisi palata taas yhteen, mutta joutuukin keskelle tuntemattomia ihmisiä, sen sijaan että pääsisi tuttujen ja turvallisten, rakkaiksikin muuttuneiden ihmisten keskelle. Mutta niinhän tämä elämä menee, aina pitää luopua kaikesta rakkaasta, aina pitää jättää se mitä niin paljon rakastaa, mutta tässä tapauksessa sekin mitä niin paljon vihaa. Lähes kaikki kaverit menevät tuohon kylän lukioon, jonne pääsevät kaikki jotka vain hakevat, ja nyt kun miettii, se olisi ollut niin helppo päätös mennä sinne, jatkaa samaa rataa vielä kolme vuotta, tässä samaisessa tuppukylässä samojen ihmisten keskellä, mutta nyt on pakko uskotella itselleni että tein oikean päätöksen, sillä sisimmässäni tiedän, etten olisi kestänyt täällä enää kolmea vuotta. Kaipaan vaihtelua, ja uusia ihmisiä ja kuvioita, mutta kaipa se on aina vaikea päästää irti.

Tiesittekö muuten, että kauneinta mitä voi olla, on lapin yötön yö. Katsella joen rannalta kun aurinko paistaa keskiyöllä usvaisen joen yllä, se on kauneita mitä olen nähnyt.

Keskiyön aurinko.