nyt se on sitten ohi. Itävaltalainen vieras lähti takaisin kotia kohti, ja on vähän haikea mutta kuitenki jotenki vapauttava olo. Olen kai tottunu niin paljon olemaan omassa rauhassa ja omissa oloissa, että on jotenki vaikeaa yhtäkkiä ku joutuu olemaan jonku kanssa 24/7. Koko ajan piti huolehtia onko sillä nälkä, haluaako se jonnekki, tarviiko jotaki yms. Koko ajan piti olla sen kanssa, eikä saanu olla ollenkaan omassa rauhassa. Joten viikko oli melko rankka, eikä tunnu että minun englannin taitokaan siinä viikossa mihinkään ois parantunu.

Mutta oli silti ihan jees, hyvä kokemus kuitenki. Varmaan oli siksiki niin vaikeaa, ku ei meillä ollu oikein mitään yhteistä, ku se oli kuitenki sen verran nuorempi, että oltiin täysin eri aaltopituuksilla.

Yhden ystävän kanssa taas vähän ongelmia. Toinen ystävä sanoo että mulla on täysi oikeus olla loukkaantunut tälle ystävälle, mutta kyseinen ystävä ei kuitenkaan ymmärtäisi asiaa ja vähättelisi vain, joten en jaksa edes selittää sille miksi olen "vihassa" sille. Sanoin sille vaan että älä vaivaa päätäs sillä, et sie kuitenkaan ymmärrä. Ehkä tämä taas tästä, tämmönen vaan oon, suutun ja loukkaannun aina vähän väliä. Hyväksy mut tälläisena, tai älä ollenkaan.